Olimme keikalla ravintola Salissa toista kertaa tänä vuonna. Ensimmäisellä kerralla olimme vierailijoina Innocent Virginsin keikalla. Poikien kohtuullisen raskaan rutistuksen vastapainoksi haluttiin cover-meininkiä ja sitähän meiltä löytyy (itse asiassa muuta ei löydykäänJ). Yleisö piti soitannastamme ja sitä kautta tuli tämä synttärikeikka. Kyseessä oli siis kolmekymppiset.
Illanvietossa oli teemana jonkin asteinen sekoitus 80-lukua ja rantameininkiä palmuineen, rantapaitoineen, päivänvarjoineen ja niin edelleen. Sen verran olimme varautuneet, että olimme viilanneet keikkasettiä hieman siihen suuntaan. Tätä ei toteutettu kuitenkaan liian orjallisesti. Ohjelmistoon oli treenattu parin treenikerran varmuudella esim. Hanoi Rocksin Malibu Beach Nightmare.
Illanvietossa oli teemana jonkin asteinen sekoitus 80-lukua ja rantameininkiä palmuineen, rantapaitoineen, päivänvarjoineen ja niin edelleen. Sen verran olimme varautuneet, että olimme viilanneet keikkasettiä hieman siihen suuntaan. Tätä ei toteutettu kuitenkaan liian orjallisesti. Ohjelmistoon oli treenattu parin treenikerran varmuudella esim. Hanoi Rocksin Malibu Beach Nightmare.
Kamojen roudaus toteutettiin päivällä ja samalla tarjoilimme tyhjälle salille muutaman biisin soundcheckin. Illemmalla pelipaikalla oli tarjolla laadukasta ruokaa ja juomaa yleisölle sekä yhtyeelle. Erityisesti jäi mieleen tarjolla olleet ampiaiset. Niitä drinkkejä ei ole tullut hörpittyä sitten 80-luvun. Samalta maistui edelleen...
Keikka alkoi tavanomaisesti eli kapula katkesi jo toisen biisin alussa. Tyngällä kepillä hakatessa tulin lähes tuhonneeksi ykköstomin kalvon. En saanut vaihdettua kapulaa heti uuteen. Ykköstomin kalvo meni vaihtoon keikan jälkeen. Näitä sattuu. En muutenkaan pitänyt yksikerroskalvoista, jotka olin asentanut kokeeksi ykkös- ja kakkostomeihin, joten sain hyvän syyn vaihtaa molemmat kalvot.
Keikka jatkui ja tykiteltiin settiä läpi ja vähitellen alettiin saamaan yleisöäkin mukaan. Meininki ei ollut riehakkaimmasta päästä heti alkuun, mutta sisäänajo kestää aina tovin. Siinä vaiheessa pitää laittaa lisää kalikkaa uuniin. Tunnelma lämpiää ennen pitkään, kun yhteisenä kielenä on rock:) Palaute oli todella positiivista keikan aikana ja sen jälkeen. Yhteensä soitimme kolme settiä, joista keskimmäinen oli akustisilla kitaroilla soitettu. Tämä on melko tavanomainen tapa meillä nykyään. Ensin tuupataan ykkössetti menemään, sitten fiilistellään rauhallisemmin ja lopuksi repäistään katto irti ja aiheutetaan paikallinen armageddon. Palutteesta ja yleisön reaktioista päätellen soitimme onnistuneen keikan. Muutamaa pientä kämmiä lukuun ottamatta keikka meni hyvällä pieteetillä ja riittävän intensiivisesti. Tämä on sitoumukseton rumpalin arvio...
Loppuroudaus oli jälleen kerran syvältä. Roudaustilaa ei juuri ollut, joten kamat piti viedä baaritiskin ja pöytien välisestä kapeasta tilasta umpikännisten ihmisten välistä. Siinä mieli madaltuu pari sävelaskelta. Aikamme ähellettyä oli edessä reissu vielä treenikämpälle. Kamat piti saada säilöön, joten tämä yöllinen maneeri suoritettiin vielä kunnialla.
Keikan jälkeen meitä kyseltiin taas muutamaan paikkaan keikalle alustavasti. Saa nähdä, mistä löydämme itsemme seuraavaksi. Sitä odotellessa rock on.
Kirjoittanut Jouni
