Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi vaihtuu taas. Lumetonta ja lauhaa. En muista tälläistä joulun ja vuodenvaihteen aikaa vuosikausiin. Kello on ennen kahdeksaa illalla ja ulkona käy jo aikamoinen pauke ainakin täällä Espoossa.

Bändi on loppuvuoden tauolla, kuten yleensäkin näihin aikoihin. Kaikilla on omat menonsa ja tapansa viettää joulua ja uutta vuotta. Sami on vielä Kiinassa perheineen ja me muut olemme tahoillamme kotimaassa. Ensi viikollakaan ei päästä vielä soittamisen rytmiin kiinni, sillä Sami tulee vasta 10.1.2014.

Ensi vuosi on keikkojen ja muiden suhteen vielä täysin auki. Uskoisin, että uusimme taasen vähän ohjelmistoamme ja teemme jokusen keikan kevätkaudella ja kyllä niitä siunaantuu muutama syksyllekin. Emme ole kovin ahkerasti keikkaileva bändi, mutta joka vuosi niitä tulee kuitenkin joitakin. Kieli poskessa vakavasti otettavaa harrastustoimintaa, mutta ei ammatti kenellekään. Niin sitä voisi kai luonnehtia.

Koko bändin puolesta Mahtavaa Uutta Vuotta 2014 kaikille tutuille ja tuntemattomille! Toivotaan hyvää vuotta hengessä rock, rauha ja rakkaus.



Kirjoitti Jouni

Ravintola Salin pikkujoulut

Bändin jäsenten päivä alkoi aamupäivällä kamojen roudauksella. Treenikseltä mentiin keikkapaikalle peräkärryn kera. Alettiin virittelemään kamoja paikoilleen. Sali aukesi klo 12. Muutama ressukka hiippaili paikalle eilisillä pohjilla, mutta muutoin oli vielä hiljaista. Pikku hiljaa viriteltiin kioski kohdilleen ja soundit linjaan. Muutaman testibiisin jälkeen jätettiin kattaus odottamaan iltaa. Keikkajulisteessa oli hassunhauska freudilainen lipsahdus: nimemme oli jalostunut muotoon Criminal Minds.

Välissä pyyhkäisin kotiin, kävin saunassa ja fiilistelin biisejä tubesta. Yritin saada sopivan fiiliksen keikkaa varten. Taisi siinä viskinaukku ja olutkin lennähtää tuulensuojaan. Viiden huitteilla singahdin Samille käymään. Siellä oli muutama hulttio paikalla keikan etkoilla. Viihdyttiin hyvin ja saatiin ajoittain aivan järjetön metelikin aikaan. Naapuriraukat. Ennen kahdeksaa tilailtiin taksi mallia tila. Tuttavallinen somalikuski kiidätti meidät keikkapaikalle. Perhoset saapuivat mahanpohjalle samaan aikaan. Pikku jännitys on hyvä asia, kunhan ei ihan kuralle vie...

Sali oli alkuun tyhjempi, kuin odotimme. Itsenäisyyspäivä ei ole ehkä kaikkein paras pikkujoulupäivä, sillä ihmiset kyläilevät, vahtaavat linnan juhlia tai katsovat tuntematonta. Ensin mietittiin, että aloitellaan hieman myöhemmin, kuin alun perin piti. Tupa alkoi kuitenkin täyttyä pikku hiljaa, joten ysin jälkeen olimme yleisön edessä soittovalmiina.

Homma lähti hyvin tulille heti alkuun, kun tuutattiin Praud Mary kehiin. Sinne rullasi laiva joella ja potpurimme puksutti eteenpäin. Yleisö oli hyvin mukana alusta saakka. Yksi herra valitti korviaan eturivissä, mutta pieni hävikki kuuluu asiaan. Tervetuloa kuulovammaisten kerhoon tinnittelemään.

Ekan setin lataus ehkä hivenen laski loppua kohden, mutta intensiteetti oli kohdillaan ja koneesta alkoi irrota kunnolla tehoja. Yleisö lämpeni toden teolla ja sekös meitä poikia innostaa. Screamarit on bilebändi ja meidän juttu on saada yleisö bailaamaan. Tauolle lähdettäessä jäi hyvä fiilis. Oma tilanne oli sellainen, että latauksen ylläpitämiseksi lääkitsin itseni lonkerolla ja pullollisella olutta paperossia unohtamatta.

Toiseen settiin lähdettiin suurin toivein. Aloitettiin White Roomilla, joka iskee hyvin joka kerta. Se on otettu taas keikkasettiin usean vuoden tauon jälkeen. Vedeltiin jämäkällä otteella ja yleisö oli osin jo melko riehakasta. Kannustushuutoja tuli olan takaa. Setin loppua kohden aloin itsekin irrotella enemmän. Pistettiin kunnon laukkaa ja tupa sen kuin lämpeni. Jätettiin vielä hivenen encorevaraa ja luikittiin ansaitulle tauolle.

Encoreja jouduttiin venyttämään pari biisiä yleisön voimakkaan kannustuksen vuoksi. We want more, julisti keikkakansa yhteen ääneen. Pakko siinä on heittää vielä jotain. Otettiin puskista vielä viimeiseksi Born to be wild apuun. Toimi kuin häkä. Jokainen keikka tuppaa loppumaan kesken ja niin kävi myös tällä kertaa. Valitettava tosiasia on se, että jossain vaiheessa on vaan lopetettava. Kamojen purku ja roudaus kämpille on vielä se viimeinen ponnistus, joka joudutaan tekemään fiiliksestä riippumatta.

Saimme taas mahtavan keikkakokemuksen. Tapaamme varmasti uudelleen Salin porukoiden kanssa. Sitä odotellessa....


Kirjoitti Jouni

Ravintola Salin pikkujoulut ja Samin nelikymppiset itsenäisen Suomen juhlapäivänä 6.12.2013

Screamarit palaa jälleen kehiin muutaman kuukauden tauon jälkeen entistä ehompana. Aiomme nostaa katon ilmaan tällä kertaa vanhassa vakiopaikassamme Ravintola Salissa. 6.12.2013 juhlimme Samin nelikymppisiä, Salin pikkujouluja ja tietenkin itsenäisen Suomen vuosipäivää. On siinä juhlaa kerrakseen. Normaaliveijon pää menee pyörälle vähemmästäkin.

Tulemme näkemään paljon tuttuja kestofaneja, mutta uudet naamatkin ovat aina tervetulleita. Paikka ei ole suuren suuri, mutta siellä on aina ymmärretty rock 'n rollin päälle. Aika monta keikkaa on tullut heitettyä Salilla ja aina on hyvä fiilis. Sen varaan laskemme nytkin. Meno lienee tuttuun tyyliin melko railakasta. Ei kannata missata Suomen virallisia pikkujouluja sekä itsenäisyyspäivän parhaita kemuja. Linnan juhlat jäävät selkeästi paitsioon näiden juhlien rinnalla. Pressanlinnassa on monia saleja, mutta Vantaan Pähkinärinteessä vain yksi Sali.

Showtime on melko aikaisin tällä kertaa, jotta iltaa jää vielä keikan jälkeenkin. Suosittelemme paikan päälle tulemista ajoissa, sillä tupa on todennäköisesti tupaten täynnä. Joukkoon mahtuu kuitenkin. Pakataan kahteen kerrokseen, jos ei muuten onnistu.

Terveisin


Jouni & Screamin' Minds

Sokka irti Matinkylän pirtissä 7.9.2013

Niiskutusta, köhimistä ja kokonaisvaltaista usvaa. Tämä oli fyysinen olotilani ja aika pitkälti mielenmaisemanikin vielä perjantaina 6.9.2013. Virus oli tehnyt selvää jälkeä pitkin viikkoa eikä tauti osoittanut leppymisen merkkejä. Kuumetta oli 38 asteen tienoilla. Se on harvinaista omalla kohdallani. Olin viettänyt pari päivää maaten ja Netflixiä katsellen. Se rupesi jo pikku hiljaa kyllästyttämään. Päätin suoria treenikämpälle kokeilemaan rumputyöskentelyä. Jokohan kunto kestäisi. Ei kestänyt. Vaapuin takaisin kotiin viittä vajaa vainajana ja tekstasin uutiset bändille. Vasta keikkapäivän aamuna nähtäisiin, kuinka käy. Valitettavan huono ajoitus, mutta sille ei voinut mitään.

Aamulla olo tuntui jo hivenen paremmalta. Päätin ottaa riskin ja lähteä soittamaan lääkärin kiellosta huolimatta. Tekstasin aamulla aikaisin uutiset muille muusikoille ja suuntasin pikku hiljaa treenikselle laittamaan rumpuja kasaan. Matinkylän Pirtissä oli neljän henkilön 50-vuotispäivät ja bändi tulisi tarpeeseen. Olisi noloa joutua perumaan keikka ensimmäistä kertaa bändin historiassa. Ei, siihen en suostuisi. Mennään vaikka pienellä riskillä. Päivästä tulisi pitkä, sillä kamat ja soundcheck piti olla valmiina jo ennen kello kolmea. Soittoajaksi oli suunniteltu n. 19-22, mutta yleensä aikataulu venyy. Aloitus on suunniteltu melkein aina liian aikaiseen vaiheeseen ja se venyy melkein aina jonkin verran. Niin kävi myös tällä kertaa. Loppujen lopuksi aloitimme n. klo 20.30 ja lopetimme klo 23 aikoihin.

Matinkylän pirtti on melko tavanomainen työväentalo-tyyppinen rakennus menneiltä vuosikymmeniltä. Puinen rakennus yhdellä isolla salilla ja näyttämöllä. Yleensä puurakennus puusisustuksella toimii hyvin akustisesti, vaikka ei näitä tiloja ole sen kummemmin suunniteltu. Samalla lavalla oli kuulemma peuhannut Hurriganeskin joskus 70-luvulla. Näissä tiloissa on mukavasti menneiden aikojen patinaa ja fiilistä. Kunto vaihtelee ränsistyneestä priimakuntoiseen. Matinkylän pirtti on jotain siltä väliltä. Menettelee tuollaiseen tarkoitukseen oikein hyvin.

Keikkasetti oli jaettu kahteen osaan. Yleisöä alkoi valua lauteille ihan mukavasti jo ekan setin aikana. Bändi oli mielestäni oikein hyvässä vedossa ekassa setissä ja se saatiin menemään hyvässä paketissa. Yleisöä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tanssijoita oli mukavasti. Oma kuntoni sairastelun keskellä oli kohtuullisen hyvä ekan setin aikana ja jaksoin painaa loppuun saakka. Tauolle mentäessä ensimmäinen erä oli voitettu, ainakin siltä tuntui ja kaikki viihtyivät. Sukelsimme toviksi yleisön sekaan seurustelemaan ja odottamaan toisen setin alkua.

Tauko venähti ehkä vähän liiankin pitkäksi. Siinä on se riski, että hyvä ote kirpoaa ja tulee eräänlainen notko keikan intensiteettiin ja pakettiin muutenkin. Itse aloin olemaan jo melko väsynyt. Viikon kestänyt puolikuntoisuus oli tehnyt tehtävänsä. Olotilani ei ollut paras mahdollinen toisen puoliskon alussa ja muutama vähän ”luovempikin” hetki koettiin, kun paahdettiin menemään. En muista missä biisissä nämä pienet omituisuudet esiintyivät, mutta niitä tuskin huomasi kukaan muu kuin soittajat. Setin loppupuolella oltiin taas hyvässä synkassa ja homma alkoi kiihtyä hyvään vauhtiin. Yleisö oli osin jo melko tukevassa juhlakunnossa, mutta meininkiä riitti ihan viime tahdeille saakka. Kansa oli tyytyväistä ja taas kerran jouduttiin toteamaan, että nyt on pakko lopettaa, aika loppuu. Puolikuntoisuudestani huolimatta saatiin hoidettua homma kasaan hyvällä pieteetillä. Bändimme oli taas yhtä keikkakokemusta rikkaampi.


Kirjoitti Jouni

Kesä lusittu ja uudet kujeet odottavat

Viime viikolla saatiin ensimmäiset treenit aikaan kesätauon jälkeen. 7.9.2013 on seuraava keikka, joten jotain pöhinää täytyy saada aikaan ennen sitä. Pumppu on kyllä hyvässä kunnossa ja setit treenattu, joten hienosäätö kohdilleen ja keikalla sokka irti.

Treenattiin keväällä aika monta uutta biisiä, joten tulossa oleva kahden setin keikka saadaan suunniteltua hyvin niillä eväillä. 25.5.2013 vedettiin kolme settiä ja biisejä jäi ylikin, joten voidaan hivenen valikoidakin. Se on aina mukavampaa. Jokaisella on lempparibiisejä ja sitten nihkeämpiä vetoja. Tavoite on, että jos liikaa hiertää jollain, niin jätetään pois. Maailma on täynnä biisejä.

On oikeastaan hyvä, että saadaan keikkaa jo alkusyksylle, jotta pysyy vire ylhäällä. Loppuvuodelle siunaantuu toivottavasti muutama keikka. Joskus niitä tulee lyhyellä varoitusajalla. Koitetaan aina reagoida, mutta perhehommat painaa päälle nykyisin aika monella. Ennen oli poikamiesvoittoisempaa (myös omalta osaltani...), mutta nyt on toisin päin. Taidetaan keski-ikäistyä.

Rock on ja syksy alkuun

Terveisin


Jouni ja Screamin' Minds

RiRa 50v keikka Bygårdissa

Missä ihmeessä on Riipilä? Ja mikä seura Riipilän Raketti on? Kysymykset risteilivät mielessäni. Riipilän Raketti eli lyhyesti RiRa oli juuri pestannut meidät soittamaan 50-vuotisjuhliinsa 25.5.2013. Elettiin maaliskuuta ja keikka tuntui olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Nyt se on menneisyydessä. Hienona muistona, kuten hyvän keikan pitääkin olla.

Harvalla keikalla homma pelaa näin hyvin. Välitän vielä tässäkin suuret kiinnostukset RiRan porukoille, joilta saimme pakukyydit keikalle ja takaisin, roudausapua sekä hyvän kestityksen paikan päällä. Lavan nurkassa oli jopa erillinen jääkaappi, jossa oli olutta ja siideriä enemmän kuin tarpeiksi.

Keikkapaikkana toimi Bygård Hämeenkylässä. Melko perinteinen työväenyhdistys-mallinen juhlatila lavoineen päivineen. Lava oli kerrankin riittävän iso ja nimenomaan syvyyssuunnassa. Akustiikka oli mainio, sillä tila on kokonaan puuta ja lavaa ympäröi monet paksut verhot, jotka vaimensivat ääntä juuri sopivasti. Rumpujakin sai mätkiä olan takaa ilman tunnontuskia. Loistavat lähtökohdat hyvälle keikalle.

Tulimme illalla kasin-ysin aikoihin paikan päälle. Meno oli jo hyvässä vauhdissa ja viimeiset puheet olivat menossa. Niiden jälkeen nuorehkon ikärakenteen omaava porukka purkautui ulos seurustelemaan innokkaasti. Odottelimme jonkin aikaa, sillä ihmiset olivat haluttomia siirtymään sisätiloihin. Lopulta keikka päätettiin aloittaa puoli kymmenen aikoihin.

Ensimmäisen setin aikana ihmiset olivat vielä osittain ulkona, eikä meno oikein tahtonut maittaa muutenkaan vielä siitä vaiheessa. Otettiin hivenen tavallista lyhyempi eka setti ja sitten mentiin tauolle ihmettelemään. Lievä pettymys leijui ilmassa. Odotukset olivat korkealla, eikä alku näyttänyt oikein lupaavalta. Uskoimme kuitenkin menon paranevan kakkossetin aikana.

Homma alkoi kiihtyä pikku hiljaa ja yleisö lämpeni jo tanssimaankin. Vedettiin tuttua coverilinjaa ja meno villiintyi illan edetessä. Päivän mittaan nautitut virvokkeet alkoivat keittää sopivaa bilesoppaa. Menoa ja möykkää pitää olla Screamin’ Mindsin keikalla. Ja sitä saatiin. Bändin soittokin vapautui loppua kohden ja pienimuotoista irrotteluakin harrastettiin.

Hyvällä keikalla aika loppuu aina kesken. Viimeinen setti ja encoret heitettiin jo melko villin menon vallitessa. Bändille on aina palkitsevaa, kun on innokas ja riehakas yleisö. Palaute oli todella positiivista ja keikan jälkeen oli rento fiilis. Päätettiin rentouttaa sitä vielä hivenen virvokkeiden ja RiRan seurassa juhlien. Päästiin sentään jossain vaiheessa kahden-kolmen aikoihin kotiin. Bilepaikalla oli vielä meno päällä siinä vaiheessa. Meni kuulemma aamuun saakka. Se on oikein. 50-vuotisjuhlat pidetään vain kerran. Onneksi olkoon 50-vuotiaalle Riipilän Raketille. Oli hauska tutustua ja toivottavasti nähdään uudestaan.

Kirjoitti Jouni

Kokemuksia akustisesta hääkeikasta

Yhtyeemme on ollut yleisesti ottaen vähän kielteisellä kannalla hääkeikkojen suhteen. Niissä on se ongelma, että vanhempi väki haluaa humppaa, valssia ja muuta perinteistä materiaalia. Hääparin kanssa voi sopia mitä vaan, mutta näitä pyyntöjä tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta. Yleislinjaus on ollut njet häille tästä syystä.

Tuttavapiirissä on tehty poikkeuksia ja niin tälläkin kertaa. Jarkon ja Suskin häihin sovittiin pienehkö, akustinen setti. Kappelin kellari on täysin kivirakenteinen luola, joten ei siellä rumpuja voisi kovin lujaa paukuttaakaan. Akustinen meininki sopi tähän tarkoitukseen mainiosti.

Keikkapaikkojen ongelma on mm. kehno kuuluvuus soittajille. Pienimuotoisesta konseptista johtuen emme ottaneet monitoreja mukaan, joten olimme lähinnä PA-laitteiden varassa. Kuten arvata saattaa, oli vaikea saada kuvaa siitä, kuinka paljon soitto kuului yleisölle. Paikka koostui parista huoneesta, joten toiseen huoneeseen tuli kovemmalla volalla, koska siellä ei ollut muuta hälinää sitä peittämässä. Muutenkin soitannosta saatiin omiin korviin lähinnä kitaroiden akustinen sointi, joka on sekin parempi kuin ei mitään.

Keikka meni ihan ok olosuhteisiin nähden ja kaikki tuntuivat diggaavan. Tanssi pyöri alusta saakka. Se on aina iso plussa soittajille. Fiilis on ihan eri sfääreissä, kun ihmiset tanssivat. Jäykät suomalaiset eivät ole silloin ihan niin jäykkiä tai ainakin he ovat jonkinlaisessa liikkeessä. Biisejä jäätiin odottamaa lisää, kuten aina. Jokainen keikka loppuu kesken, mikäli jengi on hyvällä meiningillä. Backstagena toimiva tekninen tila toi aitoa tunnelmaa Rampe ja Naukkis-tyyliin. Spaaderot vain puuttuivat.

Kaiken kaikkiaan mukavat häät ja tarjoilukin toimi liiankin hyvin ainakin seuraavan päivän näkökulmasta. Soittajan taival ei vienyt ihan heti keikan jälkeen kotiin, mutta ei siitä sen enempää...

Seuraava keikka on sitten toukokuussa urheiluseuran 50-vuotisjuhlissa. Sinne vedetäänkin sitten koko arsenaalilla täyspitkä koko illan keikka. Puitteet pitäisi olla kunnossa ja sijainti on ihanteellisesti reilun kilsan päässä treenikämpältä.

Sitä odotellessa treenetaan pumppu vielä parempaan iskuun.


Jouni

Elämä jatkuu ja lisääntyy

Ensinnäkin, onnittelut koko bändin puolesta Samille perheenlisäyksen johdosta! Terve tyttövauva tupsahti maailmaan reilu viikko sitten. Antin perheellä on sama urakka käsillä kohtapuoliin, joten perhetapahtumia riittää bändipiirissä.

Treenikausi on ollut alkuvuodesta hivenen repaleinen. On ollut sairastumisia, reissuja ja muita esteitä. meillä on perinteisesti ollut keväällä maaliskuun tienoilla bändibileet Kilon vanhalla VPK-talolla. Tänä vuonna ne jäävät väliin, sillä perhekiireiden vuoksi ei ehditä hoitaa asiaa ainakaan maaliskuussa. Pitää katsoa, onko intoa esim. kesän korvilla järjestää jotain vastaavaa.

Yksi hääkeikka on tulossa loppukuusta. Vedetään vaihteeksi akustisena, joten meikäläinenkin on kitaran varressa ja Pearlit jäävät treenikselle lepäämään. Ihan kivaa vaihtelua toisaalta. Tuleehan sitä jonkin verran kitaroitua Räystäs-yhtyeen kera, joten jonkinlainen tuntuma on olemassa.

Tänään treeneillaan taas hääkeikkaa illalla. Pitäisi opetella soinnutukset jo pikku hiljaa ilman lappuja. Kai meillä jotkut backup-laput otetaan mukaan kuitenkin.

Ei muuta kuin rock on!

Terveisin

Jouni

Videot ja live

Uuden vuoden alun kunniaksi julkaisemme orkesterin repertuaaria ja livekuntoa käsittelen videokatalogin.

Impiwaaralaista alkuvoimaa tihkuva video löytyy blogin Videot ja live-osiosta.

Terv, Sammy Screaminmind