Bändin jäsenten päivä alkoi aamupäivällä kamojen roudauksella. Treenikseltä mentiin keikkapaikalle peräkärryn kera. Alettiin virittelemään kamoja paikoilleen. Sali aukesi klo 12. Muutama ressukka hiippaili paikalle eilisillä pohjilla, mutta muutoin oli vielä hiljaista. Pikku hiljaa viriteltiin kioski kohdilleen ja soundit linjaan. Muutaman testibiisin jälkeen jätettiin kattaus odottamaan iltaa. Keikkajulisteessa oli hassunhauska freudilainen lipsahdus: nimemme oli jalostunut muotoon Criminal Minds.
Välissä pyyhkäisin kotiin, kävin saunassa ja fiilistelin biisejä tubesta. Yritin saada sopivan fiiliksen keikkaa varten. Taisi siinä viskinaukku ja olutkin lennähtää tuulensuojaan. Viiden huitteilla singahdin Samille käymään. Siellä oli muutama hulttio paikalla keikan etkoilla. Viihdyttiin hyvin ja saatiin ajoittain aivan järjetön metelikin aikaan. Naapuriraukat. Ennen kahdeksaa tilailtiin taksi mallia tila. Tuttavallinen somalikuski kiidätti meidät keikkapaikalle. Perhoset saapuivat mahanpohjalle samaan aikaan. Pikku jännitys on hyvä asia, kunhan ei ihan kuralle vie...
Sali oli alkuun tyhjempi, kuin odotimme. Itsenäisyyspäivä ei ole ehkä kaikkein paras pikkujoulupäivä, sillä ihmiset kyläilevät, vahtaavat linnan juhlia tai katsovat tuntematonta. Ensin mietittiin, että aloitellaan hieman myöhemmin, kuin alun perin piti. Tupa alkoi kuitenkin täyttyä pikku hiljaa, joten ysin jälkeen olimme yleisön edessä soittovalmiina.
Homma lähti hyvin tulille heti alkuun, kun tuutattiin Praud Mary kehiin. Sinne rullasi laiva joella ja potpurimme puksutti eteenpäin. Yleisö oli hyvin mukana alusta saakka. Yksi herra valitti korviaan eturivissä, mutta pieni hävikki kuuluu asiaan. Tervetuloa kuulovammaisten kerhoon tinnittelemään.
Ekan setin lataus ehkä hivenen laski loppua kohden, mutta intensiteetti oli kohdillaan ja koneesta alkoi irrota kunnolla tehoja. Yleisö lämpeni toden teolla ja sekös meitä poikia innostaa. Screamarit on bilebändi ja meidän juttu on saada yleisö bailaamaan. Tauolle lähdettäessä jäi hyvä fiilis. Oma tilanne oli sellainen, että latauksen ylläpitämiseksi lääkitsin itseni lonkerolla ja pullollisella olutta paperossia unohtamatta.
Toiseen settiin lähdettiin suurin toivein. Aloitettiin White Roomilla, joka iskee hyvin joka kerta. Se on otettu taas keikkasettiin usean vuoden tauon jälkeen. Vedeltiin jämäkällä otteella ja yleisö oli osin jo melko riehakasta. Kannustushuutoja tuli olan takaa. Setin loppua kohden aloin itsekin irrotella enemmän. Pistettiin kunnon laukkaa ja tupa sen kuin lämpeni. Jätettiin vielä hivenen encorevaraa ja luikittiin ansaitulle tauolle.
Encoreja jouduttiin venyttämään pari biisiä yleisön voimakkaan kannustuksen vuoksi. We want more, julisti keikkakansa yhteen ääneen. Pakko siinä on heittää vielä jotain. Otettiin puskista vielä viimeiseksi Born to be wild apuun. Toimi kuin häkä. Jokainen keikka tuppaa loppumaan kesken ja niin kävi myös tällä kertaa. Valitettava tosiasia on se, että jossain vaiheessa on vaan lopetettava. Kamojen purku ja roudaus kämpille on vielä se viimeinen ponnistus, joka joudutaan tekemään fiiliksestä riippumatta.
Saimme taas mahtavan keikkakokemuksen. Tapaamme varmasti uudelleen Salin porukoiden kanssa. Sitä odotellessa....
Kirjoitti Jouni
