Tuttavapiirissä on tehty poikkeuksia ja niin tälläkin kertaa. Jarkon ja Suskin häihin sovittiin pienehkö, akustinen setti. Kappelin kellari on täysin kivirakenteinen luola, joten ei siellä rumpuja voisi kovin lujaa paukuttaakaan. Akustinen meininki sopi tähän tarkoitukseen mainiosti.
Keikkapaikkojen ongelma on mm. kehno kuuluvuus soittajille. Pienimuotoisesta konseptista johtuen emme ottaneet monitoreja mukaan, joten olimme lähinnä PA-laitteiden varassa. Kuten arvata saattaa, oli vaikea saada kuvaa siitä, kuinka paljon soitto kuului yleisölle. Paikka koostui parista huoneesta, joten toiseen huoneeseen tuli kovemmalla volalla, koska siellä ei ollut muuta hälinää sitä peittämässä. Muutenkin soitannosta saatiin omiin korviin lähinnä kitaroiden akustinen sointi, joka on sekin parempi kuin ei mitään.
Keikka meni ihan ok olosuhteisiin nähden ja kaikki tuntuivat diggaavan. Tanssi pyöri alusta saakka. Se on aina iso plussa soittajille. Fiilis on ihan eri sfääreissä, kun ihmiset tanssivat. Jäykät suomalaiset eivät ole silloin ihan niin jäykkiä tai ainakin he ovat jonkinlaisessa liikkeessä. Biisejä jäätiin odottamaa lisää, kuten aina. Jokainen keikka loppuu kesken, mikäli jengi on hyvällä meiningillä. Backstagena toimiva tekninen tila toi aitoa tunnelmaa Rampe ja Naukkis-tyyliin. Spaaderot vain puuttuivat.
Kaiken kaikkiaan mukavat häät ja tarjoilukin toimi liiankin hyvin ainakin seuraavan päivän näkökulmasta. Soittajan taival ei vienyt ihan heti keikan jälkeen kotiin, mutta ei siitä sen enempää...
Seuraava keikka on sitten toukokuussa urheiluseuran 50-vuotisjuhlissa. Sinne vedetäänkin sitten koko arsenaalilla täyspitkä koko illan keikka. Puitteet pitäisi olla kunnossa ja sijainti on ihanteellisesti reilun kilsan päässä treenikämpältä.
Sitä odotellessa treenetaan pumppu vielä parempaan iskuun.
Jouni
