Terve taas!
Kirjallinen anti on jäänyt vähiin viime aikoina. Yhtyeemme on
viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Joulukuussa vedettiin keikka Ravintola
Hasselissa Pähkinärinteessä ja 28.4 vedettiin RTV:n kevätjuhlissa keikka, joka
oli kautta aikain vasta toinen Screamin’ Mindsin ulkoilmakeikka. Edellinen oli
joskus 2009 Tikkurilassa jossain synttärikemuilla. Se oli lämpimän sään
kesäkeikka ja siitä on kyllä tosi hyvät muistot. Niin jäi kyllä tästäkin keikasta
eli ulkoilmakeikka kannattaa!
RTV:n keikka tuli vähän yllättäen ja vaikka oltiin tauolla,
päätettiin ottaa se ja treenatiin tietysti setti kuntoon. Idea vaikutti
muutenkin lupaavalta, sillä keikkapaikka on Petikossa muutaman sadan metrin
päässä treenikämpältämme. Roudattiin kahdella farmariautolla (kummallakin kaksi
vientiä) ja se meni hyvin sillä sapluunalla. Soittoaika oli n. 19-21, joten
varsin kohtuullinen setti oli tiedossa ja vielä yöksi kotiin mamman luokse!
Soittopaikka piti olla teltassa, mutta sinne ei mahtunut, joten se
olikin katoksen alla ulkotiloissa. Huhtikuu on riskiaikaa säiden suhteen, joten
meillä oli hyvä tuuri, sillä tuona lauantaina oli aika lämmintä ja aurinkoista,
eikä tullut pahemmin kylmä, vaikka meillä ei ollut lämmittimiä.
60-90 -luvun hitithän on se meidän pääjuttu, vaikka muutama
uudempikin löytyy. Sillä lähdettiin veivaamaan ja lavan edessä oli ihan kivasti
porukkaa. Ensimmäinen setti oli vähän vielä lämmitelyä, sillä suomalainen
yleisö vaatii virkistystä ennen lopullisen jamikunnon löytymistä. Toka setti
oli jo menestys ja mielestäni vedimme yhden parhaista keikoistamme koskaan!
Kaikki toimi, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Alussa kadotin tosin toisen
rumpukapulani jossain biisissä ja laulaja tuli ystävällisesti avuksi. Yleensä
minulla on varakapuloita lähellä, mutta nyt se oli unohtunut (niin käy
joskus…). Onneksi Samilla oli aikaa biisin suvantokohdassa ojentaa kapula
onnettomalle rumpalille. Ei sitä vissiin kukaan huomannut edes, soitto soi
vaikka yhdellä kapulalla.
Keikan jälkeen oli kiire roudata, koska DJ tuli paikalle ja
hirvittävä boomboom alkoi heti keikan jälkeen. Korvat kesti juuri ja juuri sen
verran, että saatiin kamat sivuun roudaamista odottamaan. Olin kotona
yhdentoista maissa roudaamisen jälkeen. Se on soittajaystävällinen aika ja
kotonakin oltiin tyytyväisiä!
Hyvää kesää kaikille ja varmaan mekin taas aktivoidutaan enemmän
jossain vaiheessa. Keikkaa heitetään ja treenataan aina, kun sopiva tulee eteen
eli siinä mielessä emme ole tauolla.
Terveisin
Jouni ja Screamin’ Minds
