Aloiteltiin treenikämpällä roudaushommelit jo puolen päivän aikaan. Kaikki olivat hyvässä hapessa paikalla. Kellään ei ollut naamoista päätellen edes krapulaa. Hyvä niin. Soittokunto pitää säilyttää. Pitkä ilta vaatii muutenkin veronsa. Koko bändi oli paikalla roudaamassa. Screamin’ Minds pelaa tiimipelillä. Kuljetus hoitui Nymanien faijan toimesta. Ilkka on monivuotinen luottokuski. Hän on heittänyt kuskina ja roudausapuna ison kasan meidän keikkoja.
Paikka oli siis vakiomestamme eli Kilon (vanha) VPK-talo. Soitettiin siellä vissiin neljättä tai viidettä kertaa. Bändikokoonpanoja oli kolme. Screamin’ Mindsin lisäksi paikalla esiintyivät The Newmen ja viime syksynä perustettu Räystäs. Kaikissa näissä soittaa osittain samoja soittajia. Vuokrakustannuksen kompensoimiseksi sisäänpääsymaksu oli kympin. Juomat oli jokaisen omalla kontolla. Joonas (Räystään jäsen ja Samin pikkubroidi) tosin piti tänäkin vuonna pientä baaria esiintymislavan nurkalla.
Illan aloitti perinteisellä rock-meiningillä The Newmen. Suoraa ja rouheaa rock ’n rollia juurimusiikin henkeen. Soitto kulki mallikkaasti ja erityisesti Nykin soolokitara nousi esiin melkoisena ilotulittajana. Muutama hitaampi blues-biisi sävyttivät kivasti muutoin keskitempoista settiä. Luotettava vakiopumppu veti keikan hyvällä rutiinilla. Nymanien faija laulaa sopivan rosoisesti komppikitaran ohessa. Soitto alkoi siinä puoli kahdeksan aikoihin ja setti päättyi vajaan tunnin päästä. Tässä vaiheessa suurin osa porukasta oli jo paikalla.
Pienen tauon jälkeen oli vuorossa Räystään ensiesiintyminen elävän yleisön parissa. Räystäässä soittaa siis Screamareista Sami (laulu ja basso) ja Jouni (laulu ja elektroakustinen kitara), sekä lisäksi Joonas (sähkökitara) ja allekirjoittaneen avopuoliso Paula (koskettimet). Rumpalia meillä ei ole ainakaan tällä hetkellä. Räystäs saapui paikalle keltaisissa sadetakeissa. Herkempi ja hivenen melankolinen musiikki on Samin ja allekirjoittaneen käsialaa. Sovittamisesta vastaa melko lailla koko bändi. Biisin tekijällä on kuitenkin tietynlainen veto-oikeus sävellyksien suhteen. Setti sai hyvän vastaanoton ja meni melko hyvin mielestäni muutamaa kämmiä lukuun ottamatta. Yleisöltä tuli paljon kiitosta ja todella kannustavaa palautetta. Tästä on hyvä jatkaa.
Räystään setti oli seitsemän biisin mittainen. Alkamassa oli illan tiukka bileosuus, josta vastasi Screamin’ Minds, illan pääesiintyjä. Sovittiin, että lauteille mennään melko lailla heti, että tunnelma ei laimene. Osa yleisöstä alkoi jo olla hyvässä soosissa. Nähtiinpä siellä pieni painiottelun tynkäkin. Sehän ei menoa haittaa.
Screamareiden keikka alkoi Diren biisillä Money for Nothin. Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun esitettiin tuota kappaletta yleisölle. Saatiin mielestäni tukeva ote keikkaan heti ekasta biisistä lähtien. Tuntui todella hyvältä olla lauteilla pitkästä aikaa. Vanha bileveteraani Screamin’ Minds piiskasi covereita toisensa jälkeen mm. Hard to Handle, Rocks ja Like a rolling stone saivat kyytiä käsittelyssämme. Viimeksi olimme keikalla hikisenä elokuun kesäyönä Sali-ravintolassa Vantaan Pähkinärinteessä eli 27.8.2011. Ensimmäinen setti päättyi vajaan tunnin päästä ja lähdettiin pienelle tauolle. Tunnelma oli hyvä ja porukka viihtyi mainiosti. Hyvä-jätkä –taputuksia tuli oikealta ja vasemmalta. Vuorossa oli yksi olut ja tupakka pihalla. Sitten takaisin lauteille.
Viimeisen setin alkaessa tunnelma oli tiivis ja jengi bailasi hyvällä sykkeellä. Meillä oli setissä muutama vakiojumppa, jotka saa porukan aina liikkeelle. Yksi sellainen on vanha kunnon Proud Mary ja toinen on I will survive. Vanhempi porukka alkoi poistua paikalta pikku hiljaa, mutta loppuun asti bailaajia löytyi tarpeeksi niitäkin. Mielestäni saatiin pidettyä homma kasassa loppua myöten. Mitään ihmeellisempää ei tapahtunut ja kapulakin tippui vain kerran. Yhtään kapulaa ei katkennut. Setin loppuun paiskattiin vielä muutama encore mm. Smoke on the water ja Rockin in the free world. Kulunutta ehkä, mutta toimii aina. Loppuosiossa lavalla oli ketä milloinkin, kuten yhdestä kuvastakin näkyy. Yhteispelillä saatiin sopiva möykkä ja meininki aikaiseksi.
Meille jäi hyvä tunnelma keikasta ja mikä parasta ihmiset viihtyivät. Se on pääasia ja sitä varten meidän bändi on olemassa. Ollaan kuitenkin bilebändi ja se pitää aina muistaa. Kaiken kaikkiaan tilaisuus meni muutenkin mukavasti. Kukaan ei oksentanut, perheriitoja ei esiintynyt ja järjestelyt menivät niin kuin pitääkin.
Osa porukasta lähti vielä jatkoille (minäkin…), mutta niistä en kerro tässä yhteydessä. Sen voin kertoa, että pää oli pipi aamulla.
Keep on rockin’!
Kirjoittanut
Jouni
Kirjoittanut
Jouni
