Screamin´ Minds Official Teaser

Uuden vuoden kunniaksi julkaisemme orkesterin virallisen teaserin.

Screamin' Minds Salissa 15.12.2012

Ravintola Salissa vietettiin kantisten pikkujoulua 15.12.2012. Keikkamesta on tuttu ja siellä on esiinnytty aikaisemminkin muutamaan otteeseen. Kyseessä on suhteellisen leppoisa lähiöpaikka Vantaan Pähkinärinteessä. Pähkiksessä on paljon janoisia, niin kuin kaikissa Suomen lähiöissä. Ravintoloille riittää siis kantokykyä ja vanhan ostarin liepeillä majaileekin useampia lähiöjuottoloita, joista mielestäni Sali on kotoisin paikka. Pahimmat lähiöjuopot puuttuvat ja on paljon nuortakin porukkaa. Saliin tullaan myös seuraamaan urheilua ja pelaamaan biljardia. Paikka on melko pieni ja vetää parhaimmillaan varmaankin reilu sata henkeä. Pöytätilaa ei ole niin monelle, mutta paikassa on kätevästi hyödynnetty tilaa pienten, pyöreiden baaripöytien muodossa. Sali on melko pieni, periaatteessa yksi, osi huone, jossa kaikki toiminta tapahtuu.

Bändille oli varattu tuttu nurkkaus esiintymiseen. Nurkkaus on poikkeuksellisen hyvä bänditarkoitukseen näin pienen paikan ollessa kyseessä. Näissä paikoissa on harvoin varsinaista esintymislavaa ja useimmiten tila raivataan siirtämällä pöytiä pois. Toisinaan se voi tarkoittaa muutaman neliön spottia ihan missä vaan nurkassa. Meidän orkesteri ei mahdu pienimpään tilaan, sillä meillä on kuitenkin viisi henkeä ja rummut sekä kosketinsoittimet vievät melko paljon tilaa. Saliin olemme aina mahtuneet hyvin ja niin tälläkin kertaa. Soittonurkkausta ympäröi pehmeät sohvat, joten se vaikuttaa akustiikkaan positiivisesti.

Iltapäivällä tehtiin joskus neljän pintaan soundtsekit. Lätkämatsi pyöri seinällä ja porukka seurasi sitä ahkerasti, joten pieni häiriö piti ajoittaa erätauolle. Otettiin muutama biisi ja vähän säädeltiin namikoita. Äänitaso oli säädetty liiankin alas. Henkilökohtaisesti en kuullut hyvin mitään soitinta. Päätettiin noutaa illan keikkaa varten oma monitori rummuille varmuuden vuoksi.

Olo oli vähän flunssainen, joten päätin ryömiä kotiin Espooseen nukkumaan muutamaksi tunniksi. Nukkumisen aikana keikkajännitys ehti hiipiä pintaan parahiksi. Jouduin ottamaan estolääkettä parin punaviinilasillisen muodossa. Sain Antilta kyydin takaisin keikkapaikalle. Kello taisi vedellä suurin piirtein iltayhdeksää. Oli meininki aloittaa suurin piirtein puoli kymmenen aikaan, eikä aloitus paljon siitä venynytkään. Kaikki oli valmista vatsassa kihelmöiviä perhosia myöten.

Aloitettiin rollareiden Miss You-biisillä perinteisesti. Se on hyvä, keskitempoinen ja helppo biisi, jossa voidaan vielä säätää tasoja ja hakea fiilistä. Ilokseni totesin monitorin olevan enemmän kuin paikallaan. Pystyin helposti säätelemään siitä muiden soittimien volyymiä ja se kuului vain itselleni. Sillä, miten kuulee muut soittimet, on radikaali vaikutus fiilikseen ja sillähän sitä pelataan kuitenkin.

Vedeltiin ensimmäinen setti melko hyvän fiiliksen vallitessa. Jonkin verran tuli ohjeistusta muutamalta vanhemmalta rokkipoliisilta, mutta se kuuluu asiaan. Ne pitää ottaa huumorilla. Yleisöä oli ehkä sellainen 70-80 ja parhaimmillaan ehkä hivenen enemmänkin. Tupa ei ollut ihan täysi, mutta tunnelma oli riittävän tiivis. Saatiin kovasti aplodeja ja kannatusta illan edetessä. Tietysti omat kannustusjoukkomme auttivat asiaa mukavasti.

Ekassa setissä vedeltiin tuttuun tyyliin rutiinilla ja listalla oli mm. Rocks, Hard to Handle, Hush, Crossroads ja Runaway (Del Shannon, ei Bon JoviJ). Ekan setin jälkeen pidettiin taukoa ja valmistauduttiin toiseen settiin. Oma tuntuma oli, että yllettiin melko hyvään suoritukseen, mutta ihan pientä hapuiluakin oli havaittavissa. Viimeksi oltiin keikalla maaliskuussa ja tälläinen keikkatauko on liian pitkä. Juomat mietojen osalta oli on the house ja hyödynsimme tarjousta, mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa. Keikkakunto pitää säilyttää ennen kaikkea.

Tokassa setissä päästiin jo vähän irroittelemaankin ja yleisö lämpeni aika hyvin. Ohjelmassa oli mm. Long Train Running, Superstition, Like a rolling stone ja aina huippusuosion saavuttava Sometimes I feel like screaming. Sen voisi jo muuttaa muotoon Sometimes I feel like Screamin’ MindsJ. Viimeisiä heittoja ja encore-biisejä oli tietysti Rockin’ in the free worls ja se puree aina, vaikka onkin aika tylsä biisi soittaa.

Kaiken kaikkiaan jäi positiivinen kuva keikasta. Vähän parannettavaa, kuten aina ja itsellekin jäi muutama kotiläksy. Kämmejä ei pahemmin tullut ja pieni säätö kuuluu live-musaan. Palaute oli jälleen kerran todella positiivista ja uskon, että ihmiset viihtyivät tilaisuudessa mainiosti. Salissa keikkaillaan varmaan seuraavan kerran keväällä. Siitä olikin jo alustavasti puhetta.

Nähdään taas keikalla!

Kirjoitti

Jouni

Neuroottinen lukkojen vaihtaja iski jälleen

Tässä alkusyksystä huomasin eräänä kuulaana syyspäivänä, että avaimeni ei sovi treenikämpän lukkoon. Ovessa kiilteli uusi lukkopesä. Mitä hittoa? Mieleen nousi kauhukuvia tyhjästä treenikämpästä ja hajotetuista laitteista. Samoilla kulmilla oli nimittäin ollut virolaisten veljeskansalaisten toimesta useampia murtoja. Ensimmäinen ajatus oli, että lukko oli murrettu ja jouduttu uusimaan sen takia. Asia kuitenkin selvisi samana päivänä. Huoltoyhtiö oli vaihtunut eikä ollut löytänyt avainta kiinteistön lämmönjakohuoneeseen (sama ovi, kuin treenikämpällemme). Sinne oli pakko päästä, joten lukko vaihdettiin. Samalla tuli tieto, että ne vaihdetaan kohta uudestaan uusiin ja moderneihin turvalukkoihin. Tämä tapahtuikin viime viikolla, eikä kukaan taaskaan infonnut meitä. Kukaan ei päässyt poteroon koko viikonloppuna, joten v-käyrää nostateltiin huolella. Tämäkin selvisi eli tieto ei ollut taas kulkenut juuri mihinkään suuntaan. Tyypillistä, mutta ei siitä sen enempää. Tälläistä se on aina huoltoyhtiöiden kanssa. Nyt lukot on vaihdettu uusiin ja turvallisiin malleihin. Toivottavasti rumba on nyt ohi.

Rock on ja tulkaahan pikkujoulubileisiin lauantaina.


Jouni

Pikkujoulukeikka Ravintola Sali, Pähkinärinne 15.12.2012!

Salissa tärisee taas! Good old bailumestamme ei petä tänäkään vuonna janoisia vieraitaan. Joulupuurojen lomassa Screamin' Mindsin pikku (tai ei enää niin pikku...) tontut ovat jälleen ahkeroimassa cover-musaa parin täyslaidallisen verran. Tarkoitus on tykittää vaikut korvista ja saada raavaiden miestenkin jäykät lantiot liikkeelle.

Syksyä on verottanut sairastelu ja reissut, jotka haittaavat treenausaktiivisuutta, mutta nyt on taas päästy normirytmiin. Pumppu on kunnossa ja ennen keikkaa saadaan vielä treenejä aikaiseksi, joten odotettavissa on taattua Screamin' Minds meininkiä iloisessa seurassa. Tupa on aivan varmasti taas täynnä, joten kannattaa tulla paikalle ajoissa. Ketään ei kaiketi käännytetä pois eli pakataan sitten vaikka kerroksittain.

Ravintola Salissa Pähkinärinteessä 15.12.2012 n. klo 22:00. Tervetuloa paikan päälle katsomaan.

Treenausta ja tuunausta jatketaan

Syksyn aikana on päivitetty PA-laitteistoa. Uusi mikseri vaikutti yllättävän paljon bändin yleissoundiin. Oli kannattava hankinta kaikin puolin. Lisäksi olemme hankkineet lisää instrumenttimikkejä kitaroiden ja rumpujen mikitystä varten. Rumpujen mikitys on oma lajinsa ja sitä pitäisi vähän harjoitella. Nyt on ollut mikitettynä ainoastaan basari. Virveli ja tomit pitäisi saada mikitettyä myöskin. Lautaset kyllä kuuluvat läpi keikallakin. Meidän keikkamestat eivät ole ihan stadionluokkaa, joten ihan kaikkea ei tarvitse mikittää.

Seuraava keikka on 15.12.2012 ja paikkana on vanha kunnon Ravintola Sali Vantaan Pähkinärinteessä. Siellä on tullut heitettyä muutama keikka aikaisemminkin. Settiin on harjoiteltu muutama uusi biisi. Pientä uudistumista täytyy tehdä kaiken aikaa. Kyseessä on pikkujoulubileet, joten odotettavissa on iloista mieltä ja ankaraa bailausta. Tilaisuus on kaikille avoin, joten jonkinlainen tuttavapiiri varmaan siunaantuu paikalle kannustamaan.

Viime aikoina on päästy treenailemaan kohtuullisesti. Syksyllä on usein työesteitä, sairastumisia jne., jotka verottavat treenausta. Homma pysyy kasassa kohtuuhyvin, kun ei ole ollut liikaa taukoja. Kesätauon jälkeen on aina vähän kohmeessa, mutta siitä se taas vertyy.

Pikkujouluissa nähdään ensi kuussa



Kirjoittanut Jouni

Hyvää lomaa ja olkaa kiltisti

Viime viikolla saatiin vielä yhdet treenit sekakokoonpanolla, joka oli yhdistetty Screamin' Minds ja The Newmen. Nyt alkaa porukka olla jo siellä sun täällä, joten luovutetaan suosiolla vähäksi aikaa. Vedetään narusta ja nautitaan kesästä. Itse aioin käydä mäiskimässä kannuja silloin tällöin ja onhan meillä Räystäs-kokoonpanokin treenikämpän osakkaana, joten sen tiimoilta sävellän ja työstän uutta materiaalia kitaran ja mikrofonin ääressä. Saatetaan saada parit treenitkin aikaiseksi, ken tiennee.

Kesään mahtuu jonkin verran musiikkiaktiviteetteja konserttien ym. muodossa. Loppukesästä on tiedossa ainakin Fabulous Thunderbirdsien keikka Tavalla. Sting tuli jo nähtyä taannoin ja oli ihan hemmetin hyvä. Vau, mitä rummuttelua Vinnie Colaiutan kioskista lähti. Kaveri ei ole ihan syyttä suotta maailmankuulu kepittäjä...

Kämppää pitäisi vähän siivotakin. Siellä on mm. vanha mikroaaltouuni ja jotain tietokoneroinaa sekä vanhoja stereovärkkejä. Sortti-asema taitaisi olla niille oikea osoite. Saatan intoutua itsekin joku päivä ja kiskaista ne kierrätykseen:) Tilaa on hyvin, mutta tyhjiö pyrkii täyttymään, joten välillä pitää ottaa ryhtiliikkeitä...

Alla olevan syvällisen mietteen tiimoilta hyvää kesälomaa kaikille...and let's be carefull out there!

Kirjoitti


Jouni

Kesätaukoa odotellessa

Tämä kevät on mennyt vähillä treeneillä. On tullut paljon peruutuksia johtuen mm. sairasteluista ja työkiireistä. Ohjelmistoomme on tullut joitakin uusia kappaleita, mutta lisääkin tarvittaisiin. uskoisin, että syksyllä treenaamme taas uusia kappaleita vanhojen seuraksi. Muutama keikkakin tekisi terää.

Kesätauko on ollut pakollinen joka vuosi. Jäsenet reissaavat ja pitävät lomiaankin hieman eri pituisina ja eri aikoina. Tauko on yleensä alkanut viimeistään juhannuksen tienoilla ja käytännössä ainakin heinäkuu menee ohi. Myös allekirjoittanut pitää mielellään heinäkuun taukoa, sillä silloin ollaan lomatunnelmissa ties missä osoitteessa milloinkin. Välillä olemme saaneet treenejä aikaan kesätauonkin aikoihin, jos kaikki sattuvat olemaan maisemissa.

Treenikämppämme odottaa edelleen uutta naapuria. Koko valtava kiinteistä on tyhjillään meidän treenaustilaamme lukuun ottamatta. Saa nähdä, tuleeko kiinteistöön uusi vuokralainen jossain vaiheessa. Toivotaan, että saamme pitää tilan uudenkin vuokralaisen aikana. Hyvät treenikämpät ovat kiven alla ja omamme on vielä reilun kokoinen ja hyvällä sijainnilla.

Ilman kosteus on omituisen korkea treeniksellä. Mittari näyttää lukemia 64-66 % koko ajan. Kyllä se vielä menee, mutta ihmetyttää vain, miksi se on niin korkea. Ilmanvaihtoa voisi koittaa parantaa, sillä muutama poistoilmarööri tukittiin aikanaan, jotta ei tulisi meteliä samassa kiinteistössä olevaan huonekalumyymälään. Nyt myymälää ei ole enää, joten röörit voisi taaas aukaista. Uskon, että se auttaisi asiaa.

Pikku hiljaa kohti kesätaukoa ja syksyllä taas väännetään uusin voimin. Rock on!



Jouni

Akustiikka kuntoon treenikämpällä

Treenikämpällä on ollut tarvetta järjestää uudelleen kamoja. Vanha järjestely ei ollut optimaalinen kuuluvuuden ja balanssin suhteen. Treeniksellä on tilaa melkein 70 neliötä, joten mahdollisuuksia on. Tyhjiö pyrkii kuitenkin täyttymään ja mitä enemmän on tilaa, sitä enemmän sitä myös käytetään. Treenikselle on kulkeutunut jonkin verran turhaa tavaraa, joka ei kuulu sinne, mutta huonomminkin voisi olla. Tämä treenis on ollut meillä muistaakseni vuodesta 2004, joten se on palvellut jo melko pitkään. Tila on hyvä ja sopivalla eteisyydellä keskimäärin. Bileitäkin on järjestetty muutamaan otteeseen.

Viime keikan jälkeen saimme vihdoinkin aikaiseksi kamojen uudelleenjärjestelyn treenikämpällä. Nyt kuuluvuus on hyvä joka suuntaan ja balanssi on huomattavasti parempi. Rumpujen takaa katsottuna tilanne on radikaalisti parempi aikaisempaan verrattuna. Muut muusikot ovat samaa mieltä, joten ratkaisua voi pitää onnistuneena.

Toisesta laulukajarista on diskantti rikki, joten se menee vaihtoon. Itse asiassa molemmat diskantit pitää vaihtaa, jotta niiden soundi pysyy samanlaisena. Onneksi meillä on Antti ja Nyki, jotka ymmärtävät elektroniikan korjaamisen päälle. Meikäläinen ei paljoa pysty auttamaan siinä asiassa. Saan korkeintaan rikki jotain...

Kun laulukajarit ovat kunnossa, niin homma pelittää taas entistä paremmin. Show must go on!

Kirjoittanut Jouni

Kilon VPK-talo 10.3.2012

Mikä ihmisiä vaivaa? Kevään parhaat bändibileet tiedossa ja peruutuksia sataa. Tuntuu siltä, että porukka pitäisi hakea himasta ja irrottaa rälläkällä sohvasta. Tunnelmat olivat hivenen epätietoiset ennen keikan alkua. Tuleeko tänne ketään? Pidetään bändien kesken hauskaa, mikäli porukka jää pois. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin n. neljänkymmenen hengen porukan paikalle. Lisääkin olisi mahtunut, mutta tälläkin jengillä saatiin hienot bileet aikaan. En täysin ymmärrä kyseistä ongelmakenttää, sillä itse olisin viivana paikalla, mikäli joku viitsii järjestää kunnon bileet. Niitä ei ole liikaa nykyään.

Aloiteltiin treenikämpällä roudaushommelit jo puolen päivän aikaan. Kaikki olivat hyvässä hapessa paikalla. Kellään ei ollut naamoista päätellen edes krapulaa. Hyvä niin. Soittokunto pitää säilyttää. Pitkä ilta vaatii muutenkin veronsa. Koko bändi oli paikalla roudaamassa. Screamin’ Minds pelaa tiimipelillä. Kuljetus hoitui Nymanien faijan toimesta. Ilkka on monivuotinen luottokuski. Hän on heittänyt kuskina ja roudausapuna ison kasan meidän keikkoja.

Paikka oli siis vakiomestamme eli Kilon (vanha) VPK-talo. Soitettiin siellä vissiin neljättä tai viidettä kertaa. Bändikokoonpanoja oli kolme. Screamin’ Mindsin lisäksi paikalla esiintyivät The Newmen ja viime syksynä perustettu Räystäs. Kaikissa näissä soittaa osittain samoja soittajia. Vuokrakustannuksen kompensoimiseksi sisäänpääsymaksu oli kympin. Juomat oli jokaisen omalla kontolla. Joonas (Räystään jäsen ja Samin pikkubroidi) tosin piti tänäkin vuonna pientä baaria esiintymislavan nurkalla.

Illan aloitti perinteisellä rock-meiningillä The Newmen. Suoraa ja rouheaa rock ’n rollia juurimusiikin henkeen. Soitto kulki mallikkaasti ja erityisesti Nykin soolokitara nousi esiin melkoisena ilotulittajana. Muutama hitaampi blues-biisi sävyttivät kivasti muutoin keskitempoista settiä. Luotettava vakiopumppu veti keikan hyvällä rutiinilla. Nymanien faija laulaa sopivan rosoisesti komppikitaran ohessa. Soitto alkoi siinä puoli kahdeksan aikoihin ja setti päättyi vajaan tunnin päästä. Tässä vaiheessa suurin osa porukasta oli jo paikalla.

Pienen tauon jälkeen oli vuorossa Räystään ensiesiintyminen elävän yleisön parissa. Räystäässä soittaa siis Screamareista Sami (laulu ja basso) ja Jouni (laulu ja elektroakustinen kitara), sekä lisäksi Joonas (sähkökitara) ja allekirjoittaneen avopuoliso Paula (koskettimet). Rumpalia meillä ei ole ainakaan tällä hetkellä. Räystäs saapui paikalle keltaisissa sadetakeissa. Herkempi ja hivenen melankolinen musiikki on Samin ja allekirjoittaneen käsialaa. Sovittamisesta vastaa melko lailla koko bändi. Biisin tekijällä on kuitenkin tietynlainen veto-oikeus sävellyksien suhteen. Setti sai hyvän vastaanoton ja meni melko hyvin mielestäni muutamaa kämmiä lukuun ottamatta. Yleisöltä tuli paljon kiitosta ja todella kannustavaa palautetta. Tästä on hyvä jatkaa.

Räystään setti oli seitsemän biisin mittainen. Alkamassa oli illan tiukka bileosuus, josta vastasi Screamin’ Minds, illan pääesiintyjä. Sovittiin, että lauteille mennään melko lailla heti, että tunnelma ei laimene. Osa yleisöstä alkoi jo olla hyvässä soosissa. Nähtiinpä siellä pieni painiottelun tynkäkin. Sehän ei menoa haittaa.

Screamareiden keikka alkoi Diren biisillä Money for Nothin. Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun esitettiin tuota kappaletta yleisölle. Saatiin mielestäni tukeva ote keikkaan heti ekasta biisistä lähtien.  Tuntui todella hyvältä olla lauteilla pitkästä aikaa. Vanha bileveteraani Screamin’ Minds piiskasi covereita toisensa jälkeen mm. Hard  to Handle, Rocks ja Like a rolling stone saivat kyytiä käsittelyssämme. Viimeksi olimme keikalla hikisenä elokuun kesäyönä Sali-ravintolassa Vantaan Pähkinärinteessä eli 27.8.2011. Ensimmäinen setti päättyi vajaan tunnin päästä ja lähdettiin pienelle tauolle. Tunnelma oli hyvä ja porukka viihtyi mainiosti. Hyvä-jätkä –taputuksia tuli oikealta ja vasemmalta. Vuorossa oli yksi olut ja tupakka pihalla. Sitten takaisin lauteille.

Viimeisen setin alkaessa tunnelma oli tiivis ja jengi bailasi hyvällä sykkeellä. Meillä oli setissä muutama vakiojumppa, jotka saa porukan aina liikkeelle. Yksi sellainen on vanha kunnon Proud Mary ja toinen on I will survive. Vanhempi porukka alkoi poistua paikalta pikku hiljaa, mutta loppuun asti bailaajia löytyi tarpeeksi niitäkin. Mielestäni saatiin pidettyä homma kasassa loppua myöten. Mitään ihmeellisempää ei tapahtunut ja kapulakin tippui vain kerran. Yhtään kapulaa ei katkennut. Setin loppuun paiskattiin vielä muutama encore mm. Smoke on the water ja Rockin in the free world. Kulunutta ehkä, mutta toimii aina. Loppuosiossa lavalla oli ketä milloinkin, kuten yhdestä kuvastakin näkyy. Yhteispelillä saatiin sopiva möykkä ja meininki aikaiseksi.

Meille jäi hyvä tunnelma keikasta ja mikä parasta ihmiset viihtyivät. Se on pääasia ja sitä varten meidän bändi on olemassa. Ollaan kuitenkin bilebändi ja se pitää aina muistaa. Kaiken kaikkiaan tilaisuus meni muutenkin mukavasti. Kukaan ei oksentanut, perheriitoja ei esiintynyt ja järjestelyt menivät niin kuin pitääkin.

Osa porukasta lähti vielä jatkoille (minäkin…), mutta niistä en kerro tässä yhteydessä. Sen voin kertoa, että pää oli pipi aamulla.

Keep on rockin’!

Kirjoittanut


Jouni