Synttärikeikka heinäkuussa 2009
Tämä oli omalla tavallaan muistorikas keikka. Keikkatilanne oli meille aika tyypillinen, mutta miljöö oli idyllinen ja saimme soittaa ulkona hienossa kesäsäässä. Tämä paikka oli Tikkurilassa Heurekan lähellä. Vanhaa kartanomeininkiä. En millään muista paikan nimeä, päivitän heti, kun se tulee mieleen. Varmaan se oli Villa joku....
Olemme olleen huonoja markkinoimaan itseämme, joten tämäkin keikka tuli puskaradion kautta. Meidät oli tilattu kolmen kaverin 30-vuotispäiville soittamaan ja viihdyttämään yleisöä. kuten mainitsin, niin tämä oli yksi harvoja ulkoilmakeikkojamme ja soittotilaa oli siitäkin syystä kerrankin runsaasti. Sisätiloissa on usein toinen tilanne. Tässä soittopaikassa oli valmistelut kohdallaan. Soittopaikkaa ympäröi tukevarakenteinen katos, joka oli pystytetty varta vasten suojaamaan soittajia mahdolliselta sateelta. Kesäpäivä tarjosi kuitenkin parasta antiaan ilmojen osalta, joten sateen vuoksi emme tarvinneet katosta. Oli kuitenkin hyvä saada jonkinlaista varjoa. Suorassa auringonvalossa on aina vähän uuvuttava soittaa ainakin pidemmän päälle. Tanssitilaa oli hyvin, joka on tärkeää tämän tyyppisissä kekkereissä.
Näin rumpalin näkökulmasta mainittakoon, että keikalla itselläni oli vielä ruskea Premierin APX-setti, jonka myin jonkin aikaa tuon keikan jälkeen. Kohtuullisen hyvä setti, mutta olin soittanut sillä jo aika pitkään ja halusin vähän erilaisia ominaisuuksia. Tuo taisi jäädä viimeiseksi keikaksi niillä kannuilla. Myydessä ne olivat edelleenkin käytännössä virheettömät, vaikka ikää oli kymmenisen vuotta.
Puutelistaakin kuitenkin oli, esim. kosketinsoittajamme Antti ei ollut vielä liittynyt joukkoomme tuohon aikaan. Antti liittyi joukkoomme muistaakseni Joulukuussa 2010. Koskettimet olivat tervetullut lisä soitinvalikoimaamme.
Pitkällisten roudaamisten, soundtsekkien ym. maneereiden jälkeen ehdimme rentoutuakin vähän aikaa. Virvokkeita oli tarjolla runsaasti ja niitäkin vähän maisteltiin. Otettiin toki kohtuudella, kuten aina...
Lopulta tuli soiton aika. Keikka alkoi verkkaisesti, mikä on tyypillistä juhlatilaisuuksissa, joissa kaikki eivät tunne toisiaan. Suomalainen on jäyhä eläjä, ei siitä pääse mihinkään. Useiden omalaatuisten tanssiesitysten jälkeen yleisön humalatila alkoi nousta tarpeeksi. Luulen, että se johtui osittain näiden "esitanssijoiden" liikkeistä...Alkoholin siivin porukka alkoi siirtyä pikku hiljaa tanssilattialle ja siitä alkoi koko illan kattava, absurdi vatkaus. Tanssityylit oli monet, mutta pääasia, että kaikki viihtyivät.
Ilta sujui kaiken kaikkiaan normaalin biletyksen merkeissä ja porukka viihtyi ja juopui huolella. Saimme osaksemme jonkin asteista suosiota: bändiä ei olisi päästetty millään lavalta, mutta pimeyden takia oli pakko lopettaa jossain vaiheessa. Itsekin huidoin suurin piirtein sinne kannuihin päin ja ainahan se johonkin rumpuun osui. Onneksi kalvot olivat päällystettyä mallia ja kirkkaan valkoiset:)
Keikan jälkeen siirryimme Hotelli Vantaaseen jatkoille. Lopusta onkin hatarammat muistikuvat. Uskon, että siitä ei jäänyt jälkipolville mitään kuolematonta kerrottavaa.
Olemme olleen huonoja markkinoimaan itseämme, joten tämäkin keikka tuli puskaradion kautta. Meidät oli tilattu kolmen kaverin 30-vuotispäiville soittamaan ja viihdyttämään yleisöä. kuten mainitsin, niin tämä oli yksi harvoja ulkoilmakeikkojamme ja soittotilaa oli siitäkin syystä kerrankin runsaasti. Sisätiloissa on usein toinen tilanne. Tässä soittopaikassa oli valmistelut kohdallaan. Soittopaikkaa ympäröi tukevarakenteinen katos, joka oli pystytetty varta vasten suojaamaan soittajia mahdolliselta sateelta. Kesäpäivä tarjosi kuitenkin parasta antiaan ilmojen osalta, joten sateen vuoksi emme tarvinneet katosta. Oli kuitenkin hyvä saada jonkinlaista varjoa. Suorassa auringonvalossa on aina vähän uuvuttava soittaa ainakin pidemmän päälle. Tanssitilaa oli hyvin, joka on tärkeää tämän tyyppisissä kekkereissä.
Näin rumpalin näkökulmasta mainittakoon, että keikalla itselläni oli vielä ruskea Premierin APX-setti, jonka myin jonkin aikaa tuon keikan jälkeen. Kohtuullisen hyvä setti, mutta olin soittanut sillä jo aika pitkään ja halusin vähän erilaisia ominaisuuksia. Tuo taisi jäädä viimeiseksi keikaksi niillä kannuilla. Myydessä ne olivat edelleenkin käytännössä virheettömät, vaikka ikää oli kymmenisen vuotta.
Puutelistaakin kuitenkin oli, esim. kosketinsoittajamme Antti ei ollut vielä liittynyt joukkoomme tuohon aikaan. Antti liittyi joukkoomme muistaakseni Joulukuussa 2010. Koskettimet olivat tervetullut lisä soitinvalikoimaamme.
Pitkällisten roudaamisten, soundtsekkien ym. maneereiden jälkeen ehdimme rentoutuakin vähän aikaa. Virvokkeita oli tarjolla runsaasti ja niitäkin vähän maisteltiin. Otettiin toki kohtuudella, kuten aina...
Lopulta tuli soiton aika. Keikka alkoi verkkaisesti, mikä on tyypillistä juhlatilaisuuksissa, joissa kaikki eivät tunne toisiaan. Suomalainen on jäyhä eläjä, ei siitä pääse mihinkään. Useiden omalaatuisten tanssiesitysten jälkeen yleisön humalatila alkoi nousta tarpeeksi. Luulen, että se johtui osittain näiden "esitanssijoiden" liikkeistä...Alkoholin siivin porukka alkoi siirtyä pikku hiljaa tanssilattialle ja siitä alkoi koko illan kattava, absurdi vatkaus. Tanssityylit oli monet, mutta pääasia, että kaikki viihtyivät.
Ilta sujui kaiken kaikkiaan normaalin biletyksen merkeissä ja porukka viihtyi ja juopui huolella. Saimme osaksemme jonkin asteista suosiota: bändiä ei olisi päästetty millään lavalta, mutta pimeyden takia oli pakko lopettaa jossain vaiheessa. Itsekin huidoin suurin piirtein sinne kannuihin päin ja ainahan se johonkin rumpuun osui. Onneksi kalvot olivat päällystettyä mallia ja kirkkaan valkoiset:)
Keikan jälkeen siirryimme Hotelli Vantaaseen jatkoille. Lopusta onkin hatarammat muistikuvat. Uskon, että siitä ei jäänyt jälkipolville mitään kuolematonta kerrottavaa.
Kirjoittanut Jouni
No hienoa että olette saaneet tällaisen aikaan. Mutta miksi blogi on väritykseltään kovin tummasävyinen?
VastaaPoista