Missä ihmeessä on Riipilä? Ja mikä seura Riipilän Raketti
on? Kysymykset risteilivät mielessäni. Riipilän Raketti eli lyhyesti RiRa oli
juuri pestannut meidät soittamaan 50-vuotisjuhliinsa 25.5.2013. Elettiin
maaliskuuta ja keikka tuntui olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Nyt se on
menneisyydessä. Hienona muistona, kuten hyvän keikan pitääkin olla.
Harvalla keikalla homma pelaa näin hyvin. Välitän vielä
tässäkin suuret kiinnostukset RiRan porukoille, joilta saimme pakukyydit
keikalle ja takaisin, roudausapua sekä hyvän kestityksen paikan päällä. Lavan
nurkassa oli jopa erillinen jääkaappi, jossa oli olutta ja siideriä enemmän
kuin tarpeiksi.
Keikkapaikkana toimi Bygård Hämeenkylässä. Melko perinteinen
työväenyhdistys-mallinen juhlatila lavoineen päivineen. Lava oli kerrankin
riittävän iso ja nimenomaan syvyyssuunnassa. Akustiikka oli mainio, sillä tila
on kokonaan puuta ja lavaa ympäröi monet paksut verhot, jotka vaimensivat ääntä
juuri sopivasti. Rumpujakin sai mätkiä olan takaa ilman tunnontuskia. Loistavat
lähtökohdat hyvälle keikalle.
Tulimme illalla kasin-ysin aikoihin paikan päälle. Meno oli
jo hyvässä vauhdissa ja viimeiset puheet olivat menossa. Niiden jälkeen
nuorehkon ikärakenteen omaava porukka purkautui ulos seurustelemaan
innokkaasti. Odottelimme jonkin aikaa, sillä ihmiset olivat haluttomia
siirtymään sisätiloihin. Lopulta keikka päätettiin aloittaa puoli kymmenen
aikoihin.
Ensimmäisen setin aikana ihmiset olivat vielä osittain
ulkona, eikä meno oikein tahtonut maittaa muutenkaan vielä siitä vaiheessa.
Otettiin hivenen tavallista lyhyempi eka setti ja sitten mentiin tauolle
ihmettelemään. Lievä pettymys leijui ilmassa. Odotukset olivat korkealla, eikä
alku näyttänyt oikein lupaavalta. Uskoimme kuitenkin menon paranevan
kakkossetin aikana.
Homma alkoi kiihtyä pikku hiljaa ja yleisö lämpeni jo
tanssimaankin. Vedettiin tuttua coverilinjaa ja meno villiintyi illan edetessä.
Päivän mittaan nautitut virvokkeet alkoivat keittää sopivaa bilesoppaa. Menoa
ja möykkää pitää olla Screamin’ Mindsin keikalla. Ja sitä saatiin. Bändin
soittokin vapautui loppua kohden ja pienimuotoista irrotteluakin harrastettiin.
Hyvällä keikalla aika loppuu aina kesken. Viimeinen setti ja
encoret heitettiin jo melko villin menon vallitessa. Bändille on aina
palkitsevaa, kun on innokas ja riehakas yleisö. Palaute oli todella
positiivista ja keikan jälkeen oli rento fiilis. Päätettiin rentouttaa sitä
vielä hivenen virvokkeiden ja RiRan seurassa juhlien. Päästiin sentään jossain
vaiheessa kahden-kolmen aikoihin kotiin. Bilepaikalla oli vielä meno päällä
siinä vaiheessa. Meni kuulemma aamuun saakka. Se on oikein. 50-vuotisjuhlat
pidetään vain kerran. Onneksi olkoon 50-vuotiaalle Riipilän Raketille. Oli
hauska tutustua ja toivottavasti nähdään uudestaan.
Kirjoitti Jouni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti