Screamin Mindsin perinteinen kevätkeikka ravintola Salissa 7.5.2016

Perinteinen Salin kevätkeikka oli tällä kertaa äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Ei ehkä ihan paras päivä bilekansan kannalta jos nimittäin meinaa olla jossain kuosissa seuraavana päivänä ja ruusu hampaissa äitienpäivää toivottamassa. Tässä oli nyt vielä lisämausteena se, että oli pitkät vapaat takana. Moni oli ottanut helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi, joten jos oikein menojalka vipatti, niin oli mahdollisuuksia pelittää ke, to, pe ja vielä la. Sunnuntainahan sellainen olisi mennyt maksuun joka tapauksessa.

Iltapäivällä roudattiiin kamat paikalla, kuten ennenkin ja testattiin, että kaikki toimii. Soolokitaristimme Nyki oli juuri tullut Las Vegasista ja oli vielä pahasti jetlagin kourissa, joten hänet oli vapautettu roudaustehtävistä. Päätettiin jättää soundcheck myös illemmalle.

Raahauduimme paikan päälle hyvissä ajoin ysin jälkeen. Meno oli vaisua ja porukkaa oli paljon vähemmän kuin yleensä. Pidimme seuraa kavereillemme ja nautimme hillitysti baarin antimia. Pientä jännitystä oli toki ilmassa, kuten kuuluukin. Tehtiin vielä muutama säätö biisilistaan ja odottelimme go-live –käskyä, joka oli tulossa n. 22:30.

Muutama vakiofani ja pienehkö määrä yleisöä oli jo asetelmissa, kun aloitimme Rocks-biisillä. Laulu vähän särki alkuun ja muutama säätö oli pakko tehdä, mutta muuten saatiin aika hyvä potku jo ensimmäisillä biiseillä. Kaiken kaikkiaan vedimme illan mittaan kolme settiä ja encoret päälle. Muutama vaihto tehtiin lennosta ja pari biisiä jätettiin pois. Keskimmäinen setti oli enemmän funk-tyyppinen tarkoituksella. Toimi melko hyvin mielestäni.

Olimme ottaneet kokeellisesti mukaan myös Funky Town –biisin, vaikka se ei oikein kulkenut treenissä riittävän hyvin. Ei olisi ehkä pitänyt, koska ei se kyllä kulkenut keikallakaan toivotusti. Se jää nyt vielä treenaukseen. Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin tyytyväisi keikkaan ja intensiteetti säilyi hyvin loppuun saakka. Meno ei ollut yhtä railakasta, kuin yleensä, mutta kyllä siellä kannustusta ja huutoakin riittä. Salissa on aina kiva soittaa ja meininki on tutun turvallista.

Make Wolskinistä kävi kuittaamassa melko tuiskeessa Crosroadsin laulu-osuuden ja kyllähän se taas lähti entiseen malliin. Taisi siellä tulla vetoapua muutamassa muussakin biisissä.

Yhteenvetona sanoisin, että soitannollisesti hyvä keikka ja muutamassa biisissä tosi kovakin meininki, mutta yleisöä olisi saanut olla enemmän.

Syksyllä taas nähdään samoissa merkeissä, jos vanha sapluuna pitää paikkansa.

Jouni ja Screamin’ Minds